Oon yleensä aika huono selittämään mitä oikeastaan tein ratsastaessani, joten ajattelin nyt haastaa itseni ja oikeasti kirjoittaa tarkasti mitä tein. Vikana päivänä Brobyssa päätin siis saada ratsastuksellisesti jotain aikaankin, yritettiin jopa vähän näyttää kouluratsukolta pinteleiden kanssa. Teemana oli siis vähän paremman muodon saaminen ja eteenpäinpyrkimyksen säilyttäminen tehtävien aikana.
Meiän molempien mielipide ajatuksesta rankka koulutreeni...
Alussa Bella kulki vähän pitkänä palikkana, kuten yllä olevasta kuvastakin näkyy. Takajalat oli kuitenkin kivasti mukana, joten lähdin heti hakemaan pyöreämpää ja korkeampaa muotoa. Käytännössä siis pyysin Bellaa vielä vähän aktiivisemmaksi takaa, joka pelkästään jo yleensä aiheuttaa sen että se nousee edestä. Jokainen hevonenhan on yksilö, Bellalla toimii tietty tapa, Arbaleesialla ihan toinen. En kuitenkaan halunnut menettää peräänantoa, joten pidin ohjastuntuman vähän pohjetta vasten. Tämä saa Bellan yleensä vähän pyöreämmäksi ja kivasti tuntumalle.
Nyt kun meillä oli hyvä lähtökohta, pystyin kehittämään muotoa läpi ratsastuksen. Pienten taivuttelujen (avojen, volttien, ympyröiden) jälkeen muoto oli jo hyvä, mutta eteenpäinpyrkimys vähän jäi matkan varrelle, eikä luumuus auttanu asiaa. Arbaleesia herää yleensä pelkästään näkemällä raipan, mutta Bellan kanssa yleensä vedän pienen spurtin, näin poni herää kivasti ja jaksaa taas työskennellä. Ei ehkä ihan oikea tapa, mutta sopii meille.
Nyt kun mulla oli kivassa muodossa ja vauhdissa liikkuva poni aloin työskentelmään meille vähän hankalan asian kanssa. Mä oon niin tottunu että siirtymisissä alaspäin vaan nojataan vähän taaksepäin ja pidätetään ihan vähän, ja mahtava Arbaleesia ymmärtää kaiken ja tekee kaiken täydellisesti. Tunnen Arbaleesian nappulat niin täydellisesti, joka tekee kaikesta niin helppoa.
Bellalla taas on tapana nousta ensimmäisten ravi-käynti siirtymisien aikana pois peräänannosta. Jotain mä teen varmaan väärin, pitäisi jaksaa treenata noita useemmin. En oikeen tiedä mitä teen lopulta että saan ne kivoiksi, ne vaan rupee jossain vaiheessa onnistumaan. Voitte vähän katsoa yllä ja alla olevia kuvia joissa molemmissa valmistelen käyntiin siirtymistä. Yllä on eka siirtyminen ja alla ~5 siirtymisen jälkeen. Jotain mä olin selkeästi tehny oikein ;D
Sitten kun oltiin saatu pari kivaa siirtymistä, aloitin laukkatyöskentelyn. Bellan laukka on oikeasti tosi ihanaa, mun mielestä laukka onkin ehdottomasti sen paras askellaji. Mikään ei kuitenkaan ole koskaan täydellistä, ja yritin saada sitä polkemaan vielä vähän enemmän takaa. Eli loin taas vähän painetta pohkeella tehden samalla pieniä puolipidätteitä.
Bella oli siis tosi miellyttävä laukassa ja mentiin sitten ehkä vähän turhankin pitkään laukkaa ilman mitään päämäärää. Tuloksena oli vähän väsy poni ja päätinkin n. 40min jälkeen lopetella. Mentiin vielä hetki loppuraveja pidemmällä ohjalla ja vapaamalla muodolla.
Ihailkaa kaunista kevennysryhtiäni
Parin kierroksen ravailujen jälkeen mentiin vielä kävelemään loppukäynnit maastoon. Oli muuten huono idea, en ihan muistanut että keskellä kesää metsä on käytännössä yhtä ötökkämerta.
Hienosti tsempannu poni pääsi sitten vielä suihkuun, samoin jo vähän ruskean sävyinen Deli.
Tosiaan tässä oli nyt vihdoin vika postaus saariviikonlopulta. Oon siis ollu jo viikon purjehtimassa, siksi ei kamalasti uutta juttua ole, mutta pari ylläriä kylläkin ;) Niin ja kertokaa toki oliko kiva välillä lukea vähän tarkempaa selostusta.
