29. maaliskuuta 2015

SUPER

Arbaleesialla ollaan nyt ratsastettu päälle puoli viikkoa kunnolla ja huhhuh kuinka hyvä se on! Kaikki toimii takakavioista turpaan asti.

En ratsastaessa ole vielä vaatinut muuta kuin ihan ne perusasiat. Välitön reagointi apuihin, aktiivinen takaosa, turpa luotilinjalla tai hieman sen yläpuolella ja rehellisesti taipuva hevonen. Arbaleesia on ollut uskomattoman herkkä pohkeelle, monen viikon herkistely on tuottanut tulosta, enkä voisi edes kuvitella ratsastavani kannuksilla juuri nyt. 
Ennen kaikkea mua hämmästyttää Arbaleesian liikkeen letkeys ja laajuus. Ihanaa nyt tietää, että kaikki ne loppuvuoden hankaluudet varsinkin takaosan kanssa ovat johtuneet niistä takapolvista. Nyt Arbaleesian normaalisti maahansidottu ravi on saanut jopa hieman ilmaa alleen. Takaosa astuu alle alusta asti, ja liike todellakin lähtee takaa. Tämän myötä Arbaleesian etuosa nousee sä'ästä asti, ja etupainoisuus on lähes kadonnut.
Oma ratsastuksen kanssa on vielä hieman hakemista tauon ja uusien saappaiden myötä, mutta eiköhän tämä tästä kun päästään ensi viikolla aloittamaan valmennukset taas lähes kahden kuukauden tauon jälkeen.
Arbaleesia sai muuten tänään myös kraniosakraali-hoidon. Eli huomenna taluttelua ja sitten nähdään vaikuttiko se jotenkin. Toivottavasti positiivisesti. Mulla on treeni-intoni on puhjennut nyt ihan täyteen kukkaan, en malta odottaa kisakauden alkua jos meno jatkuu tälläisenä!

23. maaliskuuta 2015

VIIMEINEN KÄVELYPÄIVÄ

Kävin tänään vähän extempore ratsastamassa ja sain jopa äidin kuvaamaan. Voisin kertoa teille kuinka tein paljon takaosaa aktivoivia tehtäviä, kuten ympyrällä takaosan väistätystä ulospäin. Mutta aika tylsä tästä postauksesta tulisi, käyntiähän me vain mentiin. Tai no, mentiin me kierros raviakin :D Arbaleesia ampaisi raviin sellaista vauhtia, että oksat pois.
Arbaleesia oli kuitenkin yllättävän hyvä, se kantoi itsensä hyvin, kuunteli pienimpiäkin apuja ja selkeästi halusi työskennellä. Se keskittyy ihan täysillä ekat 20min, kunnes se älyää ettei se vieläkään saa työskennellä kunnolla. Sitten alkaa ärsytys ja kiukkuilu. Saikkuilu ei ole vaan tehty Arbaleesian kaltaista työmyyrää varten.
Positiivista on kuitenkin se, että Arbaleesia vaikuttaa olevan nyt ihan terve ja takaisin iskussa pientä haavaa lukuun ottamatta. Käynti on erittäin matkaa voittavaa ja jopa kouluhevosmaista, lisäksi Arbaleesia työskentelee ihan uudenlaisella energialla. Huomenna onkin vihdoin se viimeinen kävelypäivä ja sitten päästään asteittain takaisin treenin pariin.
Mietin tässä samalla. jos teillä on jotain mahtavia, tai ei-niin-mahtavia postausideoita niin kertokaa ihmeessä! Kaikki ehdotukset on tervetulleita.

15. maaliskuuta 2015

NYT ISKI KEVÄT

Jag tänkte äntligen skriva ett inlägg på svenska. Som några av er säkert vet, är mitt mådersmål svenska. Jag har dock alltid gått i en finskspråkig skola, och därefter talar och skriver finska nog bättre än svenska. Så felfri kommer den här texten inte att vara!

Kuten te jotka osaatte ruotsia edes jonkin verran huomasitte, ajattelin kirjoittaa tämän postauksen sekä ruotsiksi että suomeksi. Ruotsi on siis äidinkieleni, mutta kouluni suomeksi käynneenä puhun ja osaan suomea kyllä paremmin kuin ruotsia. Joten virheetöntä ruotsini ei todellakaan ole :D (prepositiot ja minä ei vaan tulla toimeen)
Arbaleesia ska ju nu bara skritta några veckor p.g.a. kortisoninjektionen. Ännu en vecka kvar och sen får vi rida normalt igen. Jag börjar nog redan vara lite mogen att bara leda hästen vid hand, men åtminstone får man själv lite motion med samma.

Arbaleesiahan on nyt taas kävelytysliikunnalla pari viikoa piikityksen takia. Vielä viikko, ja sitten saadaan palata normiliikutukseen. Rupee kyllä vähän kyllästyttämään tuo ainainen taluttelu, mutta saapahan itse samalla liikuntaa.
På fredagen släppte jag Arbaleesia lös på utebanan så att hon skulle kunna röra sig fritt och möjligtvis vältra sig. Jag tänkte inte alls på att hon säkert hade lite överlopps energi efter att ha varit instängd i sin box dagen före. 

Hon galopperade iväg med sån fart att jag bara tittade skräckslagen från kanten av utebanan och tänkte att hon kommer ännu att gå omkull. Vanligtvis när man släpper henne lös så går hon kanske två vart runt banan och sedan stannar. Men alltid då och då tycker hon att det vore roligt att lite härja. Tur att hon inte blir helt galen på våren som de flesta :D

Perjantaina sitten päästin Arbaleesian vapaaksi ulkokentälle. Ajatuksena pieni ympärinsä kävely ja piehtaroiminen. En tullut ajatelleeksi, että sitä ylimääräistä energiaa oli hieman kertynyt edellisen päivän karsinassa seisomisesta. 

Arbaleesia sitten vetelikin sellasta pierupukkilaukkaa ympärinsä että kauhistuneena vain seurasin kentän laidalta. Yleensä A vain kävelee pari kierrosta kentän ympäri ja sitten pysähtyy miettimään elämän suuria kysymyksiä. Mutta aina silloin tällöin A päättääkin yllättää ja hieman riehua. Onneksi se ei kuitenkaan ihan sekoa keväisin.
När jag sen äntligen fick henne fast såg hon så självbelåten ut, att jag kunde inte låta bli att skratta. Arbaleesia tycks ha en lite annorlunda uppfattning om att bara skritta.

Kun lopulta sain Arbaleesian kiinni näytti se niin tyytyväiseltä itseensä etten voinut muuta kuin nauraa. Meillä on nähtävästi hieman eri käsitykset käyntiliikunnasta.
Mitäs tykkäsitte hieman erilaisesta postauksesta? Tää oli samalla hyvää harjoittelua mulle joka kirjoitan ruotsin huomenna L kiikarissa. Laskin että saan tehdä max neljä virhettä kokeessa, tervetuloa kuolema! (Mulla oli muuten joku ihan ikivanha putki käytössä, joten kuvien laatu on sen mukainen.) 

12. maaliskuuta 2015

HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ ARBALEESIA

Oon aina ollut tosi tarkka siitä minkä ikäisiä meiän eläimet on, kun ell klinikalla kysyi minkä ikäinen Arbaleesia on, äiti meni heti sanomaan että 17. Korjasin sitten, että eihän se vielä, vasta kahden päivän päästä :D
Noh tänään se nyt kuitenkin täytti 17! Ihan mummo jo. Mentiin sen kunniaksi Inkan kanssa hieman kuvailemaan keväisempää banneria varten. Eka kerta varmaan ikinä kun sen korvat oli hörössä lähes joka kuvassa, toisella puolella meitä meni Kehä III ja toisella junarata, joten ihmeteltävää löytyi. Välillä vähän steppailtiin ja poikitettiin, mutta ei ihme että energiaa löytyy pelkän kävelyliikunnan jäljiltä.
Arbaleesia kyllä ilmaisi selkeästi kun se oli omasta mielestään poseerannut tarpeeksi, vastavalokuvissa sen korvat sai tötterölle ainoastaan ohi mennyt intercity-juna. Nooh mutta tosi kivoja kuvia silti tuli, eikö vain?
Arbaleesia sai myös hyvin vaatimattoman porkkana-leipäkakun. Sentään jotain! Ja A vaikutti enemmän kuin tyytyväiseltä. Nyt sitten jatketaan puuhasteluja vuoden vanhempana ;)

10. maaliskuuta 2015

ULKOKAUSI ALOITETTU

On meillä oikukas hevonen! Viime postauksessa kerroin kuinka pahaksi se oli mennyt, ja nyt se on taas ollut oikeastaan ihan mahtava? Siis viimeiset kaksi päivää sillä olen mennyt, ja se ei ole ollut näin hyvä viiiikkoihin. Takajalat astuu hyvin alle ja liike on täysin puhdasta ilman mitään epämääräisyyksiä.
Kuten kuvista näkyy menin eilen ekaa kertaa ulkokentällä! Se oli takanurkkaa lukuun ottamatta vapaa lätäköistä ja päätin keväisen auringon rohkaisemana tuuppailla siellä. Tämä samainen keväinen aurinko sitten paahtoi naamalle siten, että puolet kierroksesta toivon nenälleni aurinkolaseja.
Miksi aina kuvissa jossa hevonen näyttää hyvältä itse näyttää perunasäkiltä..
Arbaleesia olikin hitusen innoissaan päästessään pois maneesin rajoittavien seinien sisältä, se olisi halunnut puskuttaa eteenpäin kuin mikäkin suokkijyrä. Yritin siinä sitten mennä vähän siirtymisiä, väistöjä ja voltteja. Rouva lähti kyllä aina hyvällä työnnöllä keskiraviin, mutta siihen sitten jäätiin. Kokoaminen, tai edes hidastaminen, oli hänen mielestään ihan typerää. Noh, eipä tota nyt ihan tosissaan voinut ottaa, annoin sen sitten höntsäillä ympäri kenttää. Kevätriekkuilu taisi sitten olla niinkin rasittavaa, että se nukkui koko 20 minuuttisen solkun ratsastuksen jälkeen.
Äiti nyt kuitenkin halusi, että me mennään sinne klinikalle. Eli tänään oltiin sitten siellä. Tällä hetkellä oikeastaan ollaan matkalla kotiin. Se oli reagoinut kuulemma hyvin edellisiin hoitoihin ja nyt varmuuden vuoksi ultrattiin vielä selkä, mitään hoitotoimenpiteitä vaativaa ei löytynyt. Toistettiin vaan viimekertainen hoito, mutta tällä kertaa vasen takapolvi sai kortisonia ja oikea jodiblisterin. Treeniin palataan pienen kävelytysliikunnan jälkeen. Ehkä sitä kohta puolin päästään treenaamaan kisakautta varten..